24-28.2.2010

Muutama viikko on taas ajelehtinut tasaisesti ohi edellisistä nauhoitussessioista. Kyllä ne levyn "kastajaiset" asettivat keväälle kunnon äänitys muudin. Kun levy on valmis, pidetäänkin jonkinlaiset "kostajaiset". Tällä kertaa Tomy ja minä purkitimme biittigomppeja riffien muodossa. Teknisesti astuimme studiolle torstaina 25.2, mutta näiden sessioiden tarina alkoi jo keskiviikkona, edellisenä päivänä. 

24.2.2010

Kitaravahvistimien roudaamisen ja paikalle saapumisen kannalta minun oli järkevää ylipuhua se Turkulainen tänne Tampereelle yöksi, josta sitten voisimme lähteä Poriin. Tietenkin asiaan liittyi myös se, että minulla oli tuona iltana keikka Tampereen Henry's pubissa. Kyseessä oli Red Hot Chili Peppers-tribuutti, jossa oli artistivieraana Suburban Tribesta tuttu Ville Tuomi. Tomy ilmaantui paikalle vielä kun soundcheckit oli menossa mutta pian pääsimme sieltä meikäläisen kämpille. Pikaisen peseytymisen ja vaatteiden vaihdon jälkeen oli jo korkea aika avata ensimmäiset fosterssit. Edessä oli kuitenkin melkoisen kostea studiosessio, joten pieni alcoholiday oli taas paikallaan. Muutamien huurteisten jälkeen hyppäsimme taksiin ja kohti viinikellaria eli Henry's pubia. Henkassa oli hyvä meininki niinkuin aina ja keikkakin meni oikein hienosti. Tietenkin piti olla tappiin asti mestoilla ilmaisen oluen himoissa mutta illan kohokohta oli jatkot minun kämpilläni. Meidän jatkojutuista muodostuikin sopivasti pohjateema koko viikonlopulle. Tomy kokkaili ja kikkali meille jotain kana-curry-kerma-riisi juttua, samalla kun itse kaivoin vanhat C-kasetit esille ja niiden joukosta jotain sopivan rasvaista rokkia ruokailumusiikiksi! Kaksi levyllistä Poisonia kerkesi soida ennen kun mentiin Lp-levyjen puolelle. 

Sieltähän löytyi Rattia, Vinnie Vincent invasionia (hohhoh, mitä kansikuvia) ja ties mitä muuta. 

Voiton vei tietenkin Alice Cooperin "Raise your fist and yell". Sen lisäksi että tuolla levyllä on oikeasti aivan törkeän hyviä biisejä, siinä soittaa kitaraa ehkä kovin äijä missään: Kane Roberts!!! Vähintään yhtä kova jätkä on Poisonin C.C.Deville!!! Päätimme tästä syystä ottaa taiteilijanimet, Kane ja C.C, käyttöön studiosessioiden ajaksi. 

Älppäreiltä lopulta siirryimme Youtuben puolelle ja youtuben puolelta pikkuhiljaa nukkumaan. Jatkot A la Gardiner & Laisto...


25.2.2010

VAROITUS! Seuraava teksti sisältää jonkin verran vain kitaristeille suunnattua laiteinformaatiota sekä vahvaa tuotemainostusta. 

Nyt en muista mihin aikaan heräsimme mutta suurta ihmetystä herätti keittiössäni kököttävä pino kitarakamaa: Diezel Herbert-nuppi, Engl Invader 100-nuppi (joka oli siististi pakattuna jättiläis flightcaseen) sekä tusinan verran kitarakoteloita. Tuo pino vain tuijottaa takaisin ja muistuttaa että meillä oli vielä ylimääräinen roudaus edessä, sillä mun kamat piti edelleen hakea sieltä Henry's pubista. Onnistuimme kuitenkin nauttimaan aamupalat kompastumatta niihin nuppeihin ja koteloihin. Vituttaahan se roudata tuollaista pinoa edestakaisin rappusia mutta oli kuitenkin peliliike tuoda ne sisälle edellisenä iltana; enenmmän olisi nimittäin vituttanut jos joku olisi murtautunut autoon yöllä! Se Englin kotelo oli melkoinen haaste saada tungettua sinne auton takapenkille. Eipä ollut autossa juuri ylimääräistä tilaa kun C.C. ja Kane lähtivät Tampereelta ajamaan kohti Poria.

Matka sujui oikein rattoisasti. Tomy (aka C.C) ei ollut ennen ajanut Poriin Tampereen kautta, joten meidän piti soittaa Kaplakselle ja Teemulle kysyäksemme suuntavinkkejä. Tiesimme olevamme jossain lähellä kun Ulvilan Metrokebab (josta aiemmin tilasimme kokin yllätyksiä) tuli vastaan. Olihan sinne pakko pysähtyä syömään! Ajatus roudaamisesta alkoi myös pikkuhiljaa hiipiä mieleen joka vain vahvisti Ansa-studion lähenemisen tunnetta. Toisaalta  se ei ollut enää niin paha tunne kun Jori sekä koirat tulivat pihalla vastaan ja Ansa-studion mystinen tunnelma toivotti tervetulleeksi tupakkien merkeissä.

Tämän päivän tavoite oli saada soundit kohdilleen jolloin loput päivät voitaisiin pyhittää äänittämiselle! Kello oli jo 17.00 ja soundien haeskeluun kuitenkin kannattaa varata se 6 tuntia kaikkineen kokeiluineen. Teemun kautta saimme paikalle myöhemmin ylimääräisen kitarakaapin jotta saisimme jonkinlaisia vertailukohteita Jorin vakiokalustoon. Eipä se roudaaminen enää vituttanut kun saimme ensimmäisen soinnun soimaan. Nyt se vahvistinpino lojui Ansan tarkkaamossa, heti oven vieressä. Komiasti se Diezel istui siinä Englin kotelon päällä!  Kummatkin säristimet saivat alkulämmittelynsä samalla kun Jori asetteli mikkejä paikalleen. Kaikki muuttuu heti hankalaksi kun aletaan hakea sitä lopullista soundia. Tarvitsee tehdä päätöksiä ja tuolla kattauksella ne eivät olleet helppoja. Se Teemun tuoma Marshall 4 x 12 sai jäädä pelistä pois (kiitos kuitenkin lainasta Kalle). Lukuisten ääninäytteiden jälkeen valitsimme Diezel Herbertin meidän pää-säristimeksi. Myöhemmin annoimme vekottimelle arvonimeksi "Diezel Von Herbert" tai "Herbert Von Diezel". Kyseinen vahvistin kuuluu herra Björn Nymanille ja iso kiitos hänelle sekä firmalleen Tubesoundille! Kitarakamasta kiinnostuneet käykäähän katsomassa herran sivut. Englin nuppi taasen kuuluu herra Arto Piiraiselle, joka myös Hateformin miksaajana tunnetaan. Suuri kiitos Artolle myös!

Diesel Von Herbert on siitä hyvä vahvistin että sen takaa löytyy todella hyvä line out-lähtö jos myöhemmin on tarvetta ajaa kompit jonkun muun kaapin läpi! Muutenkin Von Herbertistä ei huonoa soundia saanut kaivamallakaan pihalle! Nyt kun mikitys ja kanava-asetukset olivat kutakuinkin kohdillaan, Jori viritteli muutaman pedaalin vahvistimen eteen, jotta komppeihin tulisi lisä "punchia" kun vahvaria ajaa vähän lujemmalla signaalilla! Ironista sinänsä että vahvarina toimii mahtava Herbert Von Diezel kun taas buusterina toimii Digitechin Bad Monkey =) Kauhea kohina tuosta yhdistelmästä tuli, mutta voi luoja miten väkivaltainen soundi! Illan viimeiset testit käytiin Amfisound 7-kielisen kitaran kanssa; piti selvittää minkälainen valli saadaan aikaiseksi kun on neljän komppiraidan verran mökää päällekkäin. Suorastaan hiekkapaperia korville! Todisteena tästä tulevalla levyllä olevat, 7-kielisillä eli H:sta vedetyt kaksi kappaletta, total fuckin' METAL!!!

Tietenkin on sanomattakin selvää että kaiken tämän aikana olimme imuroineet muutaman oluen ja saunakin oli sopivasti lämmennyt! Samalla kun taustalla soi (pienessä jurrissa soitettu) Nuutajärven Lasikukko valleineen, löysin itsestäni sisäisen kanttorin ja viritin näiden sessioiden ihmesoittimen paikoilleen: Casio CTK-651-urku!!! Viimeksi Jorin melodika sai täyden kyydityksen ja nyt oli Casion vuoro! En tiedä mikä siinä on kun kaikkia soittimia on pakko alkaa räpläämään jos vain käsiksi niihin pääsen, (tai itseasiassa tiedän... enkä mahda sille mitään) ja joka ikinen soundi piti testata mitä Casiosta lähti irti! Uskokaa tai älkää, mutta Jori on äänittänyt MPE:n The Unborn-levylle osan syna-osuuksista tuolla Casiolla! Vaikka äänitykset ja soundien hakemiset olivat tältä illalta takana, illan musisoinnit olivat vielä edessä... Lukuisten sauna/rööki välien aikana olimme roudaneet pari akustista skittaa hytin puolelle. Nyt oli vuorossa Kane & C.C Unplugged!!! Viime sessioiden BiiGii- biisit tuli nopeasti kerrattua mutta loppuilta sai blues-henkisen viban sen jälkeen kun Paranoid oli sovitettu uuteen uskoon. Kane & C.C Unpluggedin ensimmäinen veisu oli valmis: Curvanoid!

7-10.1.2010

Aloittakaamme Hateformin studiopäiväkirja varoituksen ja huomautuksen sanoilla:

VAROITUS: Lukemanne teksti saattaa... tai oikeastaan TULEE sisältämään kirosanoja sekä ihmisten huonoa käytöstä, jotka saattavat aiheuttaa heikoimmissa lukijoissa henkistä sekä fyysistä pahoinvointia. Kiitos ja anteeksi jo etukäteen!

HUOMAUTUS: Lukemaanne tekstiä ei tule myöskään ottaa vakavasti, sillä oikeassa elämässä emme ole saatananpalvojia, rikollisia, rasisteja tai homoja emmekä lukeudu mihinkään ihmisryhmään joka loppuu sanaan -fiili (esim. koprofiili, nekrofiili jne.). Emme myöskään käytä kovia huumausaineita, haistele liimaa tai potki mummoja. Muusikoiden asettaminen alkoholin, saunan sekä toistensa kanssa samaan tilaan ja aikaan vain saattaa aiheuttaa riemukasta keskustelua aiheista, joita ns. "normaalit" ihmiset eivät ymmärrä tai ainakin paheksuvat. Hateform suosittelee lämpimästi kaikille studioissa viihtyville!

Ensimmäisen studioviikonlopun rooleissa seikkailevat:

                            

Torstai 7.1.2010

Päivä jota pitkään odotimme alkoi bändin osalta pienellä matkasuunnittelulla. Koska Ansa-studio sijaitsee Ulvilassa ja Hateformin jäseniä löytyy sekä Turusta että Tampereelta, studiolle kokoontuminen harvoin osuu minuutilleen kohdalleen. Uusi rumpalimme Tuomo Latvala oli ensimmäinen joka saapui paikalle puolilta päivin. Suuri kiitos Autere -bändistä tutulle Petri Huhtalalle roudaus avusta! Koska itse matkustin junalla, säästyin rumpusetin kasaukselta. Klo 16 mennessä pojat hakivat minut asemalta. Pikaisen asettautumisen jälkeen huomioni kiinnittyi Tuomon komeaan rumpusettiin! Kaikenlaisia kilkuttimia riitti joka ilmansuunnassa niin paljon ettei jaksa edes laskea. Tässä vaiheessa äänittäjämme Jori Haukio alkaa mikittämään settiä ja samaan aikaan minä ja Tuomo fiilistellään tarkkaamon puolella ja vaihdetaan kuulumisia.

Kuulumisien vaihtaminen sai jäädä myöhempään iltaan koska huomiomme kiinnittyi ensimmäiseen äänittämiseen liittyvään ongelmaan nimittäin järjettömään kylmyyteen!!! Miten vuoden kylmin aika sattui osumaan juuri tähän viikonloppuun?!?!?! Myöskään Jori ei ollut varautunut pakkasukon hiipimiseen sisätiloihin ihan tällä tavalla, joten kauppalistaan oli pakko lisätä kiertoilmapatteri. Kauppalistan tekeminen oli helppoa kuin lapsen lyöminen verrattuna kuskin löytämiseen. Tuomo oli tullut Petri Huhtalan kyydissä ja Jorin kulkuneuvot eivät olleet käytössä. Mors Principium Est -bändistä tuttu rumpalisti Mikko Sipola soittelikin aikaisemmin mutta ei päässyt autoa ajelemaan sillä illanvietto oli jo suonut Mikolle muutaman oluen. Yhtäkkiä mieleeni tuli Hateformiakin silloin tällöin livenä miksannut Heikki Kaplas, joka asuu Porissa ja mikä parasta, muutaman kilometrin päässä Ansa-studioilta! Miksiköhän ei heti tullut mieleen? Heikki lupasi käyttää meidät kaupoilla ennen niiden kiinni menoa. Yhden kauppareissun ei pitäisi olla näin suuri numero mutta studiolla alkoi olla niin kylmä ettei mikään muu ollut mielessä. Heikin tultua paikalle, haimme Prismasta aamupalatarvikkeet, pari koppaa olutta, tupakkaa ja kiertoilmapatterin!!

Päästyämme takaisin paikan päälle, Heikki jäi hetkeksi hengailemaan ja hämmästelimme uuden patterin merkillistä meteliä. Oli kuitenkin aivan sama vaikka patteri olisi ollut yhtä äänekäs kuin mikroaaltouuni tai imuri, sillä nyt tarkkaamo alkoi pikkuhiljaa lämmetä. Ensimmäisen oluen sihahtaessa auki, tarkkaamossa kuului Tuomon soittoa Jorin säätäessä mikkien tasoja. Tuomon setti kuulosti rumpuineen ja pelteineen niin hyvältä että loppuilta menikin päättäessä mikä snare olisi paras sillä kaikki kolme Tuomon virppaa kuulostivat myös hyviltä. Tähän väliin on pakko mainita Jorin ensimmäinen kommentti sen jälkeen kun "REC" nappula oli päällä:

"Ei saakeli kun jätkä vetää hyvin, en oo koskaan nähnyt mitään tällaista".

Muistaakseni näillä sanoilla Jori rikkoi tarkkaamossa kahden minuutin hiljaisuuden kun Tuomo soitti biisiä työnimeltään Luokkakokous!

Muutaman koe-oton jälkeen päästettiin Tuomo tarkkaamon puolelle ja Jori piti pienen tauon. Tässä välissä on pakko paljastaa eräs studiosessioiden ehdoton suosikki esine: akustinen kitara! Näissä sessioissa rumpalimme ja laulajamme paljastivat lahjakkuutensa tämän ihme sampon kanssa. Illan aikana pidin Tuomolle ilmaisen kitaratunnin ja loppuiltaan mennessä Tuomo komppasi komiasti CCR:n Proud Mary -biisiä!

Takaisin äänityksien pariin. Nyt oli aika tehdä valintoja virvelin suhteen joten ensimmäinen kokonainen biisi meni narulle. Biisi joka tottelee työnimeä Nuutajärven Lasikukko jytisi metronomin säestyksellä. Ennen kun vaihdettiin virppoja, oli myös aiheellista äänittää jonkinlainen kitararaita päälle. Mahtoi olla huvittavan kuuloista kun eräs yrittää soittaa neljän oluen jälkeen levyn toiseksi nopeinta biisiä. Vaikka pilottikitararaita jäikin hieman epätarkaksi, auttoi se meitä päättämään lopullisen snaren sekä basarin mikityksen. Eihän kello ollut kuin yksi yöllä kun oli aika pistää tarkkaamo kiinni ja sauna päälle!

---

Perjantai 8.1.2010 

Kahvi tippumassa ja mikroaaltouuni päällä. Nämä olivat ensimmäiset ajatukset noustessa ylös klo 11 aikaan, paitsi että mikroaaltouuni osoittautuikin tutuksi kiertoilmapatteriksi joka tuhisi vieressä. Lukijoille tiedoksi että Ansa-studiolla on majoitustila bändeille, jossa on keittiö sekä tarvittava kattaus viihde-elektroniikkaa. Edellisen illan saunottelun jälkeen olimme Tuomon kanssa lumoutuneet Playstation-2:een ja tuli siinä imuroitua muutama olutkin; Tuomo vähemmän, minä enemmän. Torstaina olikin ehdottomasti reissun rauhallisin ilta, paitsi että minulla oli tietenkin mukana paras ja väkivaltaisin PS-2 peli ikinä: Spartan Total Warrior! Pelissä hämmentävintä on mahdollisuus pelata sitä viidellä eri kielellä (Tuomo raukka taisi herätä yöllä pari kertaa minun pelatessani sitä tietenkin saksan kielisenä)!

Roudattuamme rakkaan kieroilmapatterin takaisin tarkkaamoon, valmistauduimme varsinaisiin äänityksiin. Tuomo lämmitteli raajat valmiiksi, Jori pisti tarkkaamossa asetukset kuntoon ja minä suoritin jalon tehtävän keittäessä lisää kahvia! Turun vahvistukset (Tomy ja Petri) oli määrä saapua paikalle vasta viiden aikaan, joten seuraavat tunnit menivät hitaasti mutta aktiivisesti. Muutama biisi oli valmistunut aivan juuri ennen äänityksiä joulun ja uudenvuoden välissä, joten ne piti jättää seuraaville päiville jolloin kaikki olisivat paikalla. Tuomo pisteli tutummat biisit ihan ulkomuistista ja levyn kymmenestä äänitettävästä kappaleesta Tuomolla oli viisi narulla siihen mennessä kun Tomyn sininen auto ajoi Ansan pihaan! Järjestys taisi olla seuraava:

• Nuutajärven Lasikukko
• Pannari Blues
• Ike Politiikan Keskiössä
• Luokkakokous
• Aamusumppi

Jokaisesta biisistä meni 3-4 ottoa purkkiin ja "Aamusumppi" -kappaleen toisella otolla saatiin vihdoinkin Petri ja Tomy paikalle; sopiva väli pienelle tauolle!

Sen lisäksi että pieni happihyppely filtterin läpi oli paikallaan, pojat tarvitsivat pientä roudaus apua juomiensa kanssa (muuten ei ollut pihalle mitään asiaa, pakkasta kun taisi olla yli 20 astetta).

"Tuossa olis pari koppaa olutta, pari pulloa punkkua, pullo jallua ja fisua. Enköhän mä näillä pärjää tämän illan", kuului herra Laiston suusta.

"Tästä alkaa meidän alcoholiday", tais olla mun vastaus (tosin ne viinat eivät sitten loppupeleissä riittäneet mihinkään...)

Sen jälkeen kun Tuomolla oli viimeinen otto "Aamusumppi" kappaleesta purkissa, oli aika kuunnella päivän saldo. "Luokkakokous" oli ainoa joka piti ottaa uudestaan koska pilottikitaroiden puuttuessa, eräs progeilu-kohta oli mennyt tahdilla yli. Aika pientä siihen nähden että Tuomo oli sokkona soittanut viisi biisiä narulle. Kohta "luokkakokous" oli korjattu ja Tuomolla päivä pulkassa.

Kello oli vasta kuusi illalla kun sauna pistettiin lämpiämään. Tässä välissä oli sopiva hetki tarkistaa viimeiset sovitukset uusimpiin biiseihin! Sekä minulla että Tomylla oli kummallakin valmistunut biisi juuri joulun välipäivinä, jolloin olin Turussa bändin pitäessä viimeisiä treenejä ennen studioon astumista. Petri ei ollut kuullutkaan näitä vielä ja huomio vaihtui jaloviinapullosta tietokoneeseeni josta kuunneltiin pikaisesti tekemääni demoa biisistä Lentoemännän Biologinen Kello. Kappaleen alkuperäinen työnimi oli Kynät Hukassa mutta "Lentoemännän Biologinen Kello" oli osuvampi nimi sillä tämä on tahtilajien puolesta ehdottomasti levyn progressiivisin biisi ( ja naisiin kohdistuvat aiheet ovat olleet eräillä jäsenillä vahvasti mielessä viime aikoina...)

Toinen uusi ralli saatiin kuulolle vasta seuraavana päivänä sillä siihen ei ollut mitään demoa. Omatessaan vaikutteita Carcassin Heartwork-levyltä, biisi totteli ensin nimeä Alku Karkas mutta jälkeenpäin päätimme ristiä sen uudestaan nimella Alco Karkas, eikä syyttä, sillä...

...sauna oli kohta lämmin ja alkoholi alkoi todella virtaamaan. Bileet lähtivät totaalisesti käyntiin kun asetuimme bändi-sviittiin ja pistimme pitkästä aikaa soimaan Hateformin debyyttilevyn Dominancen. Kylläpäs niistäkin äänityksistä on vierähtänyt aikaa! Ja kuinka hienolta tuntui olla nyt Ansan tiloissa, kun Dominance äänitettiin Porin Palmgren-konservatorion tiloissa. Ansa osoittautui (lähes) täydelliseksi paikaksi. Ainoastaan huumeet ja huorat puuttuivat. Dominance piti kuunnella kannesta kanteen ja sen kunniaksi oli myös aika avata fisut ja kohottaa maljat. Kyllä sitä kaikenlaisia tunteita ja muistoja tuli mieleen kuunnellessa tuota lättyä. Silloin äänitysolosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset mutta se kuinka Dominance pärjäsi ihmetyttää meitä vieläkin!

Illan edetessä Petri jäi Jorin kanssa hengailemaan jonnekkin sillä aikaa kun me muut ravasimme saunan ja tupakkikatoksen väliä. Tomylle ja Tuomolle muodostui illan aikana löylykilpailu johon minä en uskaltanut varmana häviäjänä osallistua. Tosin Ansalla on kuulemma ollut sellainen tapa että rakennus pitää juosta alasti ympäri jos käy saunassa. Päätimme lisätä tapaan omat mausteemme ja sovimme että juostessa pitää huutaa jotain tilanteeseen sopivaa. Vammaisimmat sanat joita keksimme huutaa oli tietenkin Rocky-leffoista tuttu "Adrian" sekä "Hell Awaits" jota oli jostain syystä hauskaa huudella heti perään samalla Stallone-artikuloinnilla.

Sauna oli käytössä yhteensä yli 6 tuntia! Välillä pidimme pieniä musisointi taukoja. Jostain syystä aina kun Hateform on studiossa, bändin sisällä perustetaan uusi bändi! Viime kerralla "Dominancen" taustalaulujen nauhoituksissa syntyi poikakuoro nimeltään Sparkles Of Hope ja tällä kertaa Hateformin jäsenet sekä tulevat taustalaulajat ja levy-mogulimme Jani Rämö kuuluvat bändiin nimeltä BiiGii.

 Yhtyettä ei kuitenkaan sovi sekoittaa  Bee Gees-yhtyeseen (joka lausutaan hyvin samantapaisesti), vaan BiiGii tulee kirjaimista B ja G, jotka taas tulevat sanoista Bullshit Generator. BiiGii:lle ei vielä perjantai iltana valmistunut yhtään kokonaista kappaletta mutta pariin kappaleeseen aloin kirjoittamaan tekstejä. (vihje 2: It's a trap!) Tomylla oli vauhti päällä rumpujen takana ja itse opettelin melodikalla kaikkea todella järkevää kuten Haddaway:n What is love sekä patakakkosen tunnarin.

Seuraavien saunatupakkitaukojen aikana Petri sekä Jori ilmestyivät paikalle mitä ihmeellisimmissä merkeissä. Jorilla oli lasi viiniä edessä ja Petri tiedusteli tupakkieni olinpaikkaa. Jos yksi vihreä liikenisi Jorille! Ei tämäkään olisi mainitsemisen arvoinen asia ellei Jori olisi ollut 4 kuukautta ilman viinaa ja tupakkaa! Muistan kun facebookista luin että Jori meinaa olla vuoden juomatta syntymäpäivästään alkaen. Niin vaan pääsi käymään että kun Hateform ilmestyy studioille, eihän sitä kestä selvinpäin! Jori kysyi kohteliaasti joutaako keneltäkään olutta. Vielähän niitä riitti, joten 

"Jori, tämän sä olet ansainnutkin, it's on the house!" 

oli mun vastaus siihen (vaikka hieman paha omatunto siitä kaikille tuli. Anteeksi Jori, nämä olivat vasta levyn ensimmäiset äänitykset!)

Puolilta öin ilta oli vielä nuori ja baariin lähtemiset olisi hyvä suunnitella tässä vaiheessa jos sinne oli kenelläkään asiaa. Itse päätin olla menemättä koska en tykkää odottaa pakkasessa taksia ja Ansa-studio oli ehdottomasti koko Porin kuumin klubi tuona iltana! Tomy kuitenkin sai baariseuraa puhuttuaan Heinolan Teemun kanssa puhelimessa. Teemu lupasi tulla hakemaan Tomyn jossain välissä. Tomy ehti ottamaan vielä illan viimeiset löylyt meidän kanssa ennen kuin Teemu ilmestyi paikalle. Tomyn lähdettyä baariin tuli huomattua miten juovuksissa olimme (Tuomoa lukuunottamatta, joka oli siirtynyt sviitin puolelle nukkumisen aikeissa)! Jääkaapissa oli vain muutama olut jäljellä joten  (zori Tomy) jouduimme turvautumaan Tomyn fisuihin ja viiniin. Nythän oli enemmän suita ruokittavana kun Jori oli juomingeissa mukana. Tunti tai kaksi vielä jaksettiin porukalla turista ja öristä kunnes Petrikin katsoi parhaakseen mennä nukkumaan. Minä ja Jori jäimme vielä hetkeksi turisemaan. Melkoinen alcoholiday indeed...

---

Lauantai 9.1.2010
Herätys oli likipitäen samanlaisissa merkeissä kuin edellisenäkin aamuna; Tuomo keittää kahvia ja patteri tuhisee. Sattuneista syistä edellinen ilta verotti tunnin tai kaksi työpäivän aloittamisesta. Tuomo kävi välillä settinsä takana lämmittelemässä samalla kun Petri ja minä mietimme kahvikupin äärellä aamupala vaihtoehtoja. Onneksi Kaplaksen Heikki oli kaukaa viisas torstai-illan kauppareissulla ja haki meille Ulvilan Metro Pizza/Kebab mestasta ruokalistan. Ensimmäisellä vilauksella pisti silmään suuri valikoima ja toisella silmäyksellä pizza numero 18: Kokin yllätys?!?!?!

"Voehan sviddu, kuka uskaltaa tilata?"

Hetken nauramisen jälkeen luimme toistemme ajatukset:

"Mä tilaan jos säkin tilaat..."

Vaikka meidän kokin ylltyksillä kestikin yli tunti päästä paikalle, eräs toinen yllätys astui sisään ja paljon ennen pizzoja: Herra 7:45 Records levy-moguli, Jani Rämö. Jani oli soitellut aikaisemmin saadakseen reittiopastusta Ansa-studioille. Pizzoja odotellessamme, nousi ilmoille varsin suuri huolenaihe: Missäköhän Tomy viipyy? Tiesimme että Tomy oli ollut Teemulla yötä, joten milloin ja millä hän olisi studioilla, oli arvoitus. Pizzat saapuivat vihdoin paikalle ja oli aika arpoa mikä lätty meni kenellekin. Olihan se melkoinen yllätys...

"Miks vitus tätä hometta pitää tunkea joka paikkaan?!?!", oli ensimmäinen kommentti.

Kaikissa pizzoissa oli joko home-juustoa ja/tai tuplajuusto, enkä välitä kummastakaan. Sanonta, sitä saa mitä tilaa, pitää todellakin paikkansa...

Nyt oli jo korkea aika aloittaa taas äänitykset! Koska emme tienneet millon Tomy saapuu paikalle, oli järkevintä aloittaa niillä kappaleilla joissa Tomyn ei tarvinnut olla paikalla. Tuomo tosin oli jo edellisenä päivänä soittanut yli puolet levystä purkkiin, joten oli vain kaksi biisiä jotka oli äänitettävissä ilman Tomyn läsnäoloa. Tuomo lämmitteli itsensä soitto valmiiksi samalla kun latasin Lentoemäntä -biisiin klikkikartan. Tämä oli siis levyn progein biisi, joten koneeltani löytyi valmiina tahtilajit suurinpiirtein editoituina. Kyllä tietokone on hieno keksintö: Export/import midi-file ja that's it, se oli siinä. Ensimmäinen otto pilottikitaraa narulle ja Rämö kommentoi: 

"Oliko toi sun biisi? Hyvän kuulonen".

Nyt Tomya alettiin todella kaivata! Eihän Tuomolla mennyt kauan Lentoemäntää tikatessa joten jäljellä oli vain yksi biisi johon ei tarvittu pilottikitaraa, Hateformin nopein biisi ikinä, Ratavammane. Petri ja Jani soittelivat kysyäkseen Tomyn tilannetta vähän väliä. Aikaisemmin kun odottelimme Kokin yllätyksiä, olimme siinä uskossa että Tomy tulee paikalle heti kun Teemu on ajokunnossa. Tietenkin pojat päätyivät Teemun luona saunaan eikä kummastakaan ollut ratin taakse seuraavaan 24 tuntiin... Onneksi apuun ehti Heikki Kaplas, joka jo toiseen kertaan osoittautui näiden äänitysten sankariksi!

Poikia odotellessa oli hyvä sauma äänittää muutama ylimääräinen otto edellispäivän biiseistä. Tuomo ja Jori jatkoivat äänittelyä sillä aikaa kun Petrin ja Janin kanssa naurettiin edellisen illan valokuville. Nyt oli myös hyvä tilaisuus näyttää Janille muutama BiiGii:n kappale! Janihan innostui kirjoittamaan sanotuksia kun itse sovittelin sopivaa sointukiertoa BiiGiin biisille The Brown Squirrel! Edellisenä iltana vessassa käydessäni, tuli suuri inspiraatio kirjoittaa kappale rohkeasta ruskeasta oravasta, joka taistelee itsensä vapauteen!  Itse sain yhden säkeistön ja osan kertosäkeistöä valmiiksi mutta Jani näytti lyyrikon lahjansa ja teki sanoitukset loppuun.

Kello lähestyi kuutta ja tilanne näytti hyvin vakavalta: Olut oli loppu!!! Heikki, joka lupasi hakea pojat Ansalle oli itsekin liittynyt saunomaan Teemulle, joten heillä oli todella kiire kauppaan. Meidän onneksemme pojat ehtivät kauppaan ja ilmestyivät paikalle joskus puoli seitsemän aikaan. 

"Mikä noin kauan kesti???" 

taisi olla kaikkien kysymys vuoron perään... Kovasti pojat pyytelivät anteeksi ja kyllä niin ihanille Heavy-nallekarhuille pitää antaa anteeksi vaikka heidän tulonsa vähän venähti. Huomasimme pian että kauppalistasta oli jotain jäänyt huomioimatta. Nämä oluet ja tupakat nimittäin eivät riittäisi koko illalle. Jani oli onneksi vielä ajokunnossa joten jälleen uusi reissu kioskille hakemaan pari askia tupakkaa, lihapiirakat aamuksi sekä vielä koppa yli-hintaista olutta. Kaplaksen Heikki oli jo lähtenyt kotiin kun saavuimme kioskilta mutta oli luvannut liittyä myöhemmin rientoihin!

Jokohan nyt jo pääsisimme jatkaan äänityksiä? Seuraavat biisit menivät purkkiin sitä mukaa kun Tomy soitti kitaralla pilottiraidan ensin sisään. Nyt oli vuorossa Avioerohakemus, Alco Karkas ja levylle tuleva intro (en muista oliko tälle jotain nimeä...? Kai se selviää myöhemmissä päiväkirja merkinnöissä). 

"Mitä sä naurat?" Tomy kysyy... 

Tomy kun ei ollut ihan soittokunnossa. Tomyn "soitosta" tuli elävästi mieleeni torstai-iltaiset äänitykset Nuutajärven lasikukosta. Se vaan on niin hauskan kuuloista kun rumpali tykittää metronomin kanssa tahtiin mutta kitarat menee juuri "sopivasti" klikin vieressä! 

"Hei anteeks jätkät ny saatana! Sori oikeesti ku meillä meni niin kauan..." 

oli taas Tomyn kommentti mutta ei siihen voinu kun hymyillä! Ne oli vain pilottiraidat joista kuulee rakenteellisen kokonaisuuden. Edelleen ihmiset jaksoi hämmästellä sitä Tuomon soittoa. Äijä veti helvetin hyvin vaikka olosuhteet muuttuivat kokoajan haasteellisemmiksi!

Hassua sinänsä että perjantaina lopettelimme ennen kello kuutta mutta lauantaina pääsimme kunnolla aloittamaan vasta kuuden jälkeen. Tuomon soittaessa illan viimeisiä hitaita narulle, Jani oli kokannut meille juhlaillallisen. Lihapullat ja ranskalaiset odottivat Tuomoa ja Tomya, meidän muiden syöneiden odottaessa saunaa. Kaplaksen Heikki ilmestyi vihdoin paikalle ja bileet paranivat entisestään. Let's alcohol!!! Ensimmäisen löyly-yliannostuksen jälkeen kävimme porukalla läpi uusia BiiGii:n biisejä. The Brown Squirrel alkoi kertosäkeistön osalta kuulostaa todella lupaavalta. Tomy huomautti että BiiGii tarvitsee ehdottomasti herkän slovarin! Ei muuta kuin akustinen kitara käteen ja äkkiä hiomaan jotain todella kaunista ja hempeää. Samalla Janin runosuoli sylkee tekstiä ja ei aikaakaan kun BiiGiin ensimmäiselle slovarille oli nimi, Beautiful Brown Eyes. Upeat sanat kerrassaan! Jani selosti biisin kertovan sokeasta tyttöystävästä (tai sitten se voisi kertoa jostain ihan muusta). Nyt BiiGii tarvitsisi vielä sellaisen biisin joka laittaisi sukat pyörimään. Joskus muinoin Tomyn ja Petrin kanssa jäätiin treenikselle ryypsimään ja soittelemaan kun Tomy soitteli kitaralla jotain shuffle riffiä A:sta ja Petrin kanssa laulettiin päälle jotain tyyliin: 

"Big fat titties and a big fat ass tonight...Tonight..." 

 Meidän vielä muistellessamme, Jani oli jo kirjoittanut ensimmäisen säkeistön ja hionut kertsin lopulliseen muotoonsa.

Tomy oli tällä kertaa ensimmäinen nukkumassa ja Tuomo vähän myöhemmin perässä. Todennäköisesti edellisen illan baarivierailu ja saunottelu Teemulla sekä myöhemmin Ansalla pistää urheampaakin sankaria väsyttämään. Meillä muilla oli vielä ihan "Tonight" olo! Petri, Kaplas, Jani ja Jori renkuttivat akustisilla tarkkaamon puolella. Kovin yllättynyt olin huomatessani miten hyvin Petri, Kaplas ja Tuomo osasivat soittaa kitaraa! Kaikkea Alanis Morrisetesta aina Alice in Chainsiin tuli renkuteltua ja hoilattua. Illan mittaan muutaman saunavuoron ja tupakkituokion jälkeen jengi alkoi pikkuhiljaa painua sviitin puolelle nukkumaan. Tuomo sen sijaan ei saanut nukuttua ja liittyi seuraksi viimeiseen saunavuoroon. Yömyssyt päälle ja Tuomo piti minulle vielä rumputunnin yöllä josta en muista mitään (Tuomo, sun tarvii näyttää ne jutut uudestaan joskus).

---

Sunnuntai 10.1.2010
Tämän aamun tarina jää lyhyemmäksi koska tämä mies nukkui pitkään! En tiedä yhtään mihin aikaan muut nousivat mutta itselläni meni lähemmäksi neljää kun vihdoin sain itseni ylös kahvikupin ääreen. Pieni Déja vu-fiilis oli päällä, sillä joskus 2008 ollessamme Porissa keikalla, mulla oli vastaavanlainen aamu; jos nautiskelen punaviiniä, olutta ja jotain tiukempaa sekaisin illalla, minusta alkaa tulla outoja ääniä ennen kun nousen aamulla. Pojat kuvailevat sitä vikinän, haukottelun, huokailun ja valittelun sekoituksena. Tomylla on puhelimessaan videotallenne jossa makaan legendaarisen Porilaisen keikkamestan Anniksen alakerran suihkun lattialla sikiöasennossa ja minusta pääsee juuri samanlaisia ääniä...

Pojat olivat taas tilanneet pizzat numero 18 (eli Kokin Yllätyket) ja Tuomo soitteli narulle viimesiä ottoja. Kieltämättä oli vähän haikea olo kun tämä studiosessio oli pian tulossa päätökseen. Tuomo oli jo soittanut kyydin (ja roudaus apuja) Turusta ja pojat siivoilivat jälkiään sviitissä. Siinä kohtaa tulikin mieleen että ehkä minunkin olisi hyvä selvittää transportaatiota Tampereelle. Ja voihan perkele! Viimeinen juna oli jo lähtenyt ja seuraavat linja-autot menevät vasta aamulla! Tässä kohtaa tuli entistä enemmän haikea olo! Tuomon setti oli kohta kasattu, pakattu ja roudattu autoon. Kaikki liittyivät iloisella mielellä viimeisen kerran parkkipaikalle. Viimeiset tupakit, halaukset sekä hyvästelyt ja pojat olivat jo matkalla kohti Turkua. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kun jäädä vielä yhdeksi yöksi Ansan uumeniin. Ansan sviitti on kyllä viihtyisä mutta kun yksin katselin niitä tyhjiä kaljatölkkejä, tuli äkkiä ikävä kotia ja omaa sänkyä (sekä bändin poikia, vaikka juuri oltiin nähty)! Jorin kanssa suunniteltiin reittiopas Ulvila-Pori-Tampere ja lähtö Ulvilasta maanantaina klo 7:15.

Tavallaan ilta oli hyvin nuori (koska joku nukkui niin pitkään), joten äänitimme Jorin kanssa vähän pilottikitaroita ennen kun pistimme tarkkaamon kiinni. Saatiinhan me jotakin aikaseksikin tänä viikonloppuna. Ansa-studioille ennätys sähkölaskut saunomisen ansiosta, minä tilasin ensimmäisen kerran 8 vuoteen pizzan jossa on hometta, Tuomo oppi soittamaan akustisella CCR:ää, minä ja Jani sävelsimme/sanoitimme ainakin 3,5 biisiä BiiGii:lle, Tomysta saatiin legendaarisia "rumpu-poseeraus" -valokuvia, Petri (joka harvoin käy saunassa) kävi (kai) ylimmillä lauteilla ja Jori ratkesi juomaan (sorry Jori)!!!

Viikonlopun todellinen sankari oli kuitenkin Tuomo! Tuomo joka on bändin tuorein jäsen, pisteli Hateformin kakkos levylle sellaiset rumputykitykset ettei vois parempaa toivoakaan! Varmasti kuvailemme biisejä paremmin tulevissa päiväkirjamerkinnöissä mutta Jori, Jani ja Heikki kovasti diggailivat meiningistä! 

 Kaikista biiseistä ei ollut demoa esittää Jorille, joten äänitettyäni viimeiset pilottikitarat, Jorin kommentiksi jäi: 

"Tästä levystä tulee melkoinen kokin yllätys..."


Seuraavaa kertaa odotellessa!

-Tom "Tomma" Gardiner-