Muutama viikko on taas ajelehtinut tasaisesti ohi edellisistä nauhoitussessioista. Kyllä ne levyn "kastajaiset" asettivat keväälle kunnon äänitys muudin. Kun levy on valmis, pidetäänkin jonkinlaiset "kostajaiset". Tällä kertaa Tomy ja minä purkitimme biittigomppeja riffien muodossa. Teknisesti astuimme studiolle torstaina 25.2, mutta näiden sessioiden tarina alkoi jo keskiviikkona, edellisenä päivänä.
Kitaravahvistimien roudaamisen ja paikalle saapumisen kannalta minun oli järkevää ylipuhua se Turkulainen tänne Tampereelle yöksi, josta sitten voisimme lähteä Poriin. Tietenkin asiaan liittyi myös se, että minulla oli tuona iltana keikka Tampereen Henry's pubissa. Kyseessä oli Red Hot Chili Peppers-tribuutti, jossa oli artistivieraana Suburban Tribesta tuttu Ville Tuomi. Tomy ilmaantui paikalle vielä kun soundcheckit oli menossa mutta pian pääsimme sieltä meikäläisen kämpille. Pikaisen peseytymisen ja vaatteiden vaihdon jälkeen oli jo korkea aika avata ensimmäiset fosterssit. Edessä oli kuitenkin melkoisen kostea studiosessio, joten pieni alcoholiday oli taas paikallaan. Muutamien huurteisten jälkeen hyppäsimme taksiin ja kohti viinikellaria eli Henry's pubia. Henkassa oli hyvä meininki niinkuin aina ja keikkakin meni oikein hienosti. Tietenkin piti olla tappiin asti mestoilla ilmaisen oluen himoissa mutta illan kohokohta oli jatkot minun kämpilläni. Meidän jatkojutuista muodostuikin sopivasti pohjateema koko viikonlopulle. Tomy kokkaili ja kikkali meille jotain kana-curry-kerma-riisi juttua, samalla kun itse kaivoin vanhat C-kasetit esille ja niiden joukosta jotain sopivan rasvaista rokkia ruokailumusiikiksi! Kaksi levyllistä Poisonia kerkesi soida ennen kun mentiin Lp-levyjen puolelle.
Sieltähän löytyi Rattia, Vinnie Vincent invasionia (hohhoh, mitä kansikuvia) ja ties mitä muuta.
Voiton vei tietenkin Alice Cooperin "Raise your fist and yell". Sen lisäksi että tuolla levyllä on oikeasti aivan törkeän hyviä biisejä, siinä soittaa kitaraa ehkä kovin äijä missään: Kane Roberts!!! Vähintään yhtä kova jätkä on Poisonin C.C.Deville!!! Päätimme tästä syystä ottaa taiteilijanimet, Kane ja C.C, käyttöön studiosessioiden ajaksi.
Älppäreiltä lopulta siirryimme Youtuben puolelle ja youtuben puolelta pikkuhiljaa nukkumaan. Jatkot A la Gardiner & Laisto...
25.2.2010
25.2.2010
VAROITUS! Seuraava teksti sisältää jonkin verran vain kitaristeille suunnattua laiteinformaatiota sekä vahvaa tuotemainostusta.
Matka sujui oikein rattoisasti. Tomy (aka C.C) ei ollut ennen ajanut Poriin Tampereen kautta, joten meidän piti soittaa Kaplakselle ja Teemulle kysyäksemme suuntavinkkejä. Tiesimme olevamme jossain lähellä kun Ulvilan Metrokebab (josta aiemmin tilasimme kokin yllätyksiä) tuli vastaan. Olihan sinne pakko pysähtyä syömään! Ajatus roudaamisesta alkoi myös pikkuhiljaa hiipiä mieleen joka vain vahvisti Ansa-studion lähenemisen tunnetta. Toisaalta se ei ollut enää niin paha tunne kun Jori sekä koirat tulivat pihalla vastaan ja Ansa-studion mystinen tunnelma toivotti tervetulleeksi tupakkien merkeissä.
Tämän päivän tavoite oli saada soundit kohdilleen jolloin loput päivät voitaisiin pyhittää äänittämiselle! Kello oli jo 17.00 ja soundien haeskeluun kuitenkin kannattaa varata se 6 tuntia kaikkineen kokeiluineen. Teemun kautta saimme paikalle myöhemmin ylimääräisen kitarakaapin jotta saisimme jonkinlaisia vertailukohteita Jorin vakiokalustoon. Eipä se roudaaminen enää vituttanut kun saimme ensimmäisen soinnun soimaan. Nyt se vahvistinpino lojui Ansan tarkkaamossa, heti oven vieressä. Komiasti se Diezel istui siinä Englin kotelon päällä! Kummatkin säristimet saivat alkulämmittelynsä samalla kun Jori asetteli mikkejä paikalleen. Kaikki muuttuu heti hankalaksi kun aletaan hakea sitä lopullista soundia. Tarvitsee tehdä päätöksiä ja tuolla kattauksella ne eivät olleet helppoja. Se Teemun tuoma Marshall 4 x 12 sai jäädä pelistä pois (kiitos kuitenkin lainasta Kalle). Lukuisten ääninäytteiden jälkeen valitsimme Diezel Herbertin meidän pää-säristimeksi. Myöhemmin annoimme vekottimelle arvonimeksi "Diezel Von Herbert" tai "Herbert Von Diezel". Kyseinen vahvistin kuuluu herra Björn Nymanille ja iso kiitos hänelle sekä firmalleen Tubesoundille! Kitarakamasta kiinnostuneet käykäähän katsomassa herran sivut. Englin nuppi taasen kuuluu herra Arto Piiraiselle, joka myös Hateformin miksaajana tunnetaan. Suuri kiitos Artolle myös!
Diesel Von Herbert on siitä hyvä vahvistin että sen takaa löytyy todella hyvä line out-lähtö jos myöhemmin on tarvetta ajaa kompit jonkun muun kaapin läpi! Muutenkin Von Herbertistä ei huonoa soundia saanut kaivamallakaan pihalle! Nyt kun mikitys ja kanava-asetukset olivat kutakuinkin kohdillaan, Jori viritteli muutaman pedaalin vahvistimen eteen, jotta komppeihin tulisi lisä "punchia" kun vahvaria ajaa vähän lujemmalla signaalilla! Ironista sinänsä että vahvarina toimii mahtava Herbert Von Diezel kun taas buusterina toimii Digitechin Bad Monkey =) Kauhea kohina tuosta yhdistelmästä tuli, mutta voi luoja miten väkivaltainen soundi! Illan viimeiset testit käytiin Amfisound 7-kielisen kitaran kanssa; piti selvittää minkälainen valli saadaan aikaiseksi kun on neljän komppiraidan verran mökää päällekkäin. Suorastaan hiekkapaperia korville! Todisteena tästä tulevalla levyllä olevat, 7-kielisillä eli H:sta vedetyt kaksi kappaletta, total fuckin' METAL!!!
Tietenkin on sanomattakin selvää että kaiken tämän aikana olimme imuroineet muutaman oluen ja saunakin oli sopivasti lämmennyt! Samalla kun taustalla soi (pienessä jurrissa soitettu) Nuutajärven Lasikukko valleineen, löysin itsestäni sisäisen kanttorin ja viritin näiden sessioiden ihmesoittimen paikoilleen: Casio CTK-651-urku!!! Viimeksi Jorin melodika sai täyden kyydityksen ja nyt oli Casion vuoro! En tiedä mikä siinä on kun kaikkia soittimia on pakko alkaa räpläämään jos vain käsiksi niihin pääsen, (tai itseasiassa tiedän... enkä mahda sille mitään) ja joka ikinen soundi piti testata mitä Casiosta lähti irti! Uskokaa tai älkää, mutta Jori on äänittänyt MPE:n The Unborn-levylle osan syna-osuuksista tuolla Casiolla! Vaikka äänitykset ja soundien hakemiset olivat tältä illalta takana, illan musisoinnit olivat vielä edessä... Lukuisten sauna/rööki välien aikana olimme roudaneet pari akustista skittaa hytin puolelle. Nyt oli vuorossa Kane & C.C Unplugged!!! Viime sessioiden BiiGii- biisit tuli nopeasti kerrattua mutta loppuilta sai blues-henkisen viban sen jälkeen kun Paranoid oli sovitettu uuteen uskoon. Kane & C.C Unpluggedin ensimmäinen veisu oli valmis: Curvanoid!
